Enpä ole tätäkään blogia käyttänyt ikuisuuteen näköjään... Tuskin kukaan edes lukee tätä. Mutta johonkin pitää laittaa tämä uusi testailuni, joten tämä vanha blogi saa luvan kelvata. 

Eli viimeaikainen kiistelynaihe on ollut akaattikotiloiden poikasten oikeaoppinen kasvatus. Toisten mukaan munia kannattaa säästää vain muutama, 2-10kpl, jolloin ne kasvaisivat ja kehittyisivät nopeammin, kun niiden ei tarvitse kilpailla ison sisaruslauman kanssa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että koko munakasa pitäisi antaa kuoriutua, ja niistä sitten viikkojen kuluessa karsittaisiin pois huonoiten kasvavat, eli 'runtit' (kitukasvuiset). Tämän tarkoitus on valikoida poikasista vahvimmat jatkoon, jolloin tuleville sukupolville säilyisivät parhaat geenit. 

Tässä testissä aion nyt sitten kokeilla molempia kasvatustapoja. Tarkoitus on selvittää, kumpi on parempi tekniikka, ja ylipäänsä seurata poikasten kasvua. 

Testattava laji on tässä tapauksessa Achatina fulica white jade, eli normaalin akaattikotilon valkoihoinen värimuoto. 

Munat munittiin 7.11.2019, torstaina, ja perjantaina eli 8.11.2019 keräsin munat talteen testiastioihin. 

 

Haudontamateriaalina käytössä kostutettua kookosturvetta. Toiseen kippoon keräsin täysin sattumanvaraisesti 5kpl munia, ja toiseen valitsin tasanumeroksi 100 munaa. Kaikki munat vaikuttavat täysin elinkelpoisilta, eikä joukossa tunnu olevan alimittaisia munia. Joten nyt sitten vaan odotellaan, koska munat päättävät alkaa kuoriutumaan. Tähän voi mennä aikaa noin 1-3 viikkoa, riippuen siitä, miten kauan kotilo panttasi munia sisällään ennen munimista. 

Yritän päivittää blogia 1-2 viikon välein, perjantaisin jos mahdollista. 

Kannustan myös muita tekemään samaa kokeilua, parempien tulosten aikaansaamiseksi.